torstai 9. syyskuuta 2010

En muista, enkä tahdokkaan. Mahdotonta unohtaa.
Lähettänyt klo

2 kommenttia:

  1. Anonyymi21. syyskuuta 2010 klo 11.59

    Kaunista, puhdasta, yksinkertaista - mutta loogista..


    - Ajattelin pysyä anonyyminä ainakin vähän aikaan vielä -

    VastaaPoista
  2. Unknown13. lokakuuta 2010 klo 11.44

    Mahtava paradoksi!

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)